Pienellä säätämisellä kroppa säästyy

Toimittaja lähti repsikaksi kuorma-autoon päiväksi ja huomasi, etteivät kuljettajat istu päivät pitkät autonpenkillä vaan kapuavat hytistä purkamaan lastia jopa kymmeniä kertoja päivässä. Siksi ei ole aivan sama miten ja millaisissa olosuhteissa töitä tehdään. 

 

Toimittaja lähti repsikaksi kuorma-autoon päiväksi ja huomasi, etteivät kuljettajat istu päivät pitkät autonpenkillä vaan kapuavat hytistä purkamaan lastia jopa kymmeniä kertoja päivässä. Ajamisen lisäksi kuljettajat siirtävät raskaita kuormia. Siksi ei ole aivan sama miten ja millaisissa olosuhteissa töitä tehdään.

Kuljetus Ilpo Niemi Oy:n kuorma-auto keinahtelee hiekkateitä Kangasalan ja Vesilahden kauniissa maisemissa. Tarkastelen kuljettajan, eli myyntipäällikkö MARKKU MÄKELÄN, työmaata. Kuorma-auton hytti on Mäkelän työpaikka, jossa hän viettää yli puolet työajastaan. Myyntityössä 30 vuotta ollessaan hän ajoi 100 000 kilometriä vuodessa, nykyään kuorma-auton ratissa kilometrejä tulee hieman vähemmän.

– Eläkkeelle jään vasta sitten, kun en enää pysy nuorempien perässä, 62-vuotias Mäkelä virnistää.

Kuorma-auton penkin säädöt ja ajoasento ovat tärkeitä kuljettajan työssä jaksamisen kannalta ja siksi niihin pitää kiinnittää huomiota.

– Tien päällä näkee paljon kuljettajia, joilla on penkki lähes makuuasennossa. Minä säädän sen 90 asteen kulmaan, jolloin ristiselkä on tukevasti penkin juuressa ja kädet yltävät mukavasti rattiin. Kun selkätuki on oikeassa paikassa ristiselän kohdalla, selkä ei väsy päivän aikana.

Onnettomuustilanteessa on tosi tärkeää, että vyö ottaa heti oikeasta kohdasta kiinni. Kun kädet ulottuvat hyvin rattiin, voi onnettomuuden yrittää estää väistöliikkeellä, Mäkelä kertoo. Neljäkymmentä vuotta auton ratissa on opettanut Mäkelää, että omasta jaksamisesta täytyy pitää huolta. Selkä ei tykkää sohvaperunasta.

– Nukkua pitää riittävästi. Vaikka syön saavillisen ruokaa, liikun myös paljon enkä katso televisiota kuin parina iltana viikossa ja ehkä viikonloppuna. Krempat ja niskajumit katosivat, kun löysin muutama vuosi sitten EKI LIIKASEN ravintolisämainoksen. Magnesiumin ansiosta ovat jumit pysyneet poissa, Mäkelä sanoo.

– Ja kun kurkku tulee täyteen töitä, lähden mökille Kuusamoon puuhailemaan.

 

Yksi hyppykerta ei vielä
riko välttämättä paikkoja,
mutta jos sitä tekee
useita kertoja päivässä vuodesta
toiseen, alkaa se jo tuntua.

Oikea työtapa ehkäisee tapaturmia

Mäkelän mukaan pahimpia kuljettajien tekemiä virheitä ovat hyppääminen takalaitanostimelta tai sivulaudalta alas sekä lavansiirtovaunun väärä käsittelytapa.

– Ei yksi hyppykerta vielä välttämättä paikkoja riko, mutta jos sitä tekee useita kertoja päivässä vuodesta toiseen, alkaa se jo tuntua nilkoissa, polvissa ja lonkissa. Myös lavansiirtovaunun vetäminen kysyy fysiikkaa ja oikeita työskentelytapoja. Jos sitä vedetään väärin, paikat hajoavat varmasti. Raskaita kuormia ei vedetä vaan ne nitkautetaan oikealla tekniikalla liikkeelle, sitten lava kulkee melkein itsestään, Mäkelä ohjeistaa.

Hyvin varusteltu kuorma-auto on kuljettajan paras kaveri. Automaattivaihteet säästävät kuljettajan lonkkia ja olkapäätä.

– Käsivalintainen auto kuluttaa lonkkaa ja nilkkaa tosi paljon, kun kytkintä nostetaan ja lasketaan jakeluajossa satoja kertoja päivässä. Automaattivaihteilla säästämme myös lähes 10 prosenttia polttoainekuluissa. Auton teknisten apuvälineiden hallinta on ergonomian kannalta tärkeää.

– Ne säästävät kroppaa tosi paljon, ja siksi esimerkiksi ilmajousien käyttö pitää opettaa jo kuljettajakoulutuksessa. Radio-ohjattava takalautanostin tekee työn turvalliseksi, mutta siellä ei passaa hötkyillä, sillä perälaudalla sattuu valtaosa työtapaturmista. Sieltä tullaan helposti pää tai selkä edellä alas. Jos pudotaan tavaran kanssa, voi sattua pahasti, Mäkelä varoittaa.

Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen autoalan koulutuspäällikkö ARI HALMELA on itse työskennellyt kuljettajana kymmenkunta vuotta ja sen jälkeen autokouluyrittäjänä ja kuljetusalan kouluttajana. Hän on nähnyt alaa monelta kantilta ja kertoo, että kuorma-autonkuljettajille sairaslomia tulee etenkin putoamisista, autosta hyppimisistä, liukastumisista eli vääristä nosto- ja vetoasennoista sekä siitä, kun tavaraa putoaa varpaille.

– Ergonomiakouluttajan pitäisi käydä säännöllisesti kuljetusalan yrityksissä neuvomassa oikeita työ- ja ajoasentoja sekä –tekniikoita. Se säästää pitkän päälle rahaa, kun turhat sairaslomat ja tapaturmat vähenevät. Tällä hetkellä kuljetusalan yrityksissä panostetaan asiakaspalveluun, mutta työssä jaksaminen ei ole ollut niin tärkeää, Halmela on huomannut.

 

pienellasaatamisella1

Kartta on kuljettajalle navigaattorin lisäksi tärkeä työväline. Kuva: Eila Aalto

 

Huolellisuutta kehiin

Mäkelän mukaan kuorma-auton kuljettajan työssä huolellisuus on kaiken a ja o.

– Jos kuljettajat eivät välitä työkaluista, voi sattua vaikka mitä. Koskaan ei esimerkiksi saa olla niin kiire, ettei ehdi kuormansitomisvöitä järjestää koukkuun. Lojuviin liinoihin kompastuu helposti ja taas täältä tullaan pää edellä alas.

Kuorman sitomisessa pitää myös olla tarkkana.

– Öljytynnyrit ja muu liikkuva tavara pitää sitoa kiinni, etteivät ne tule äkkijarrutuksessa seinästä läpi. Käsittelytekniikan pitää olla hallussa, sillä 200 kilon painoisella tynnyrillä rikkoo helposti itsensä, jos sitä käsittelee väärin, Mäkelä muistuttaa.

Ei ole myöskään aivan sama, miten hyttiin kiivetään ja miten sieltä poistutaan.

– Jos sitä ei tee oikein, paikat kuluvat nopeasti. Myös turhien liikkeiden eliminoiminen säästää kroppaa.

– Jos nämä asiat eivät ole hallussa, ne pitää opetella. Muiden kuljettajien pitää kiireenkin keskellä perehdyttää uutta kaveria eikä pantata tietoa, Mäkelä sanailee.

Työasu turvaa tien päällä

Kuljettajilla täytyy olla direktiivien mukaiset työvaatteet.

– Tehtaisiin ei ole menemistä ilman heijastinliiviä. Työasut ovat siksikin hyvä, että ne pitävät tuulta, jonkin verran vettä ja hylkivät jonkin verran likaa. Huono puoli kesäkuumalla on se, että ne eivät juuri hengitä, Markku Mäkelä kertoo.

Hän on huomannut, että vaatteiden valmistajissa on huikeita eroja.

– Monet työvaatevalmistajat teettävät vaatteet Virossa, eivätkä ne istu suomalaisen miehen päälle. Esimerkiksi housuissa on vyötärö liian lyhyt niin että takapuoli vilkkuu. Työasun, varsinkin housujen, pitää olla mukavat päällä. Meille hankitaan vain Dimexin housuja, koska nämä ovat hyvät jalassa.

 

 

Kommentit
Jätä Vastaus