Työvire kohdilleen liikkumalla

Liikunta jo pelkkänä sanana herättää taatusti ihmisissä mielikuvia. Toisille se tarkoittaa iloista ja hauskaa vapaa-ajan toimintaa. Toisille taas nousee tuskanhiki pintaan jo pelkästä ajatuksesta salilla ähkimisestä. Tosiasia kuitenkin on, liikunta pitää meidät terveinä ja aivot toimintakunnossa. Tämä koskee myös yrittäjiä.

 

Liikunta jo pelkkänä sanana herättää taatusti ihmisissä mielikuvia. Toisille se tarkoittaa iloista ja hauskaa vapaa-ajan toimintaa. Toisille taas nousee tuskanhiki pintaan jo pelkästä ajatuksesta salilla ähkimisestä. Tosiasia kuitenkin on, liikunta pitää meidät terveinä ja aivot toimintakunnossa. Tämä koskee myös yrittäjiä.

Monelle yksin- ja pk-yrittäjälle työ on elämää hallitseva tekijä, jolloin vapaa-ajan ja työn välisen rajanvedon tekeminen saattaa olla haastavaa. Tämä näkyy monessa eri arjen osatekijässä mm. liikkumisessa, levossa, palautumisessa, syömisessä ja sosiaalisten suhteiden hoitamisessa.

Pitkän työpäivän jälkeen on helppoa potkaista kengät jalasta ja kellahtaa sohvalle katsomaan televisiota. Rimpuileminen hiihtoladulla tai salibandytreeneissä ei edes käy mielessä.

– Tämä on tällainen vanha klisee, että ’mä teen niin raskasta työtä, ettei mun tarvitse enää lähteä salille harjoittamaan lihaksia’, mutta työssä oleminen ei ole käy harjoittelusta. Työ on sellaista, että se toistuu päivästä toiseen samanlaisena. Ja kun palautuminen rasituksesta voi olla hyvin lyhytaikaista, niin silloin elimistö ei edes ehdi rakentamaan työstä sitä tarvittavaa harjoitusvaikutusta, kertaa tosiasioita terveystieteen tohtori ja UKK-instituutin tutkija Marjo Rinne.

 

Osa liikkuu, osa ei

 

Rinne kertoo, että maatalousyrittäjiä lukuun ottamatta yrittäjien liikuntatottumuksia ei vielä olla suuremmin tutkittu. Mutta yleisesti voidaan olettaa, että ammattikunnan sisällä pätee samat lainalaisuudet kuin suomalaisessa aikuisväestössä yleensä.

– Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkii vuosittain suomalaisten aikuisten terveyskäyttäytymistä. Yleisellä tasolla tiedetään, että kaksi kolmasosaa aikuisista liikkuu ja yksi kolmasosaa puolestaan ei, valaisee Rinne.

LähiTapiola teetti vuonna 2012 yrittäjien työhyvinvointikyselyn, jossa kartoitettiin yrittäjien työkyvyn ja hyvinvoinnin nykytilaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yksinyrittäjillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa vapaa-aikaansa kuin yrittäjillä, joilla on kirjoillaan muutama työntekijä. Yksin yrittäminen antaa siis mahdollisuuksia monipuolisempaan ajankäyttöön ja liikuntaharrastuksiin, mikä puolestaan vaikuttaa vähentävästi työstressin tunteeseen. Marjo Rinne kertoo myös, että LähiTapiolan tutkimuksessa kävi ilmi, että ne yrittäjät, jotka harrastivat liikuntaa kolme kertaa viikossa vähintään 45 minuuttia, arvioivat työkykynsä paremmiksi.

 

Tarpeeksi liikuntaa ei ole paljon

 

Yksikään meistä ei ole voinut välttyä tiedolta, miksi ihmisen pitäisi liikkua: liikunta pitää ihmisen kehon terveenä, siitä tulee mukava olo ja jaksamme arjessamme tehdä askareita paremmin. Marjo Rinne kuitenkin haluaa korostaa vähemmälle huomiolle jäävää liikunnan vaikutusta.

– Liikunta on aivoille erittäin tärkeää. Kun liikkuu, pystyy keskittymään paremmin ja tarkkaavaisuus paranee.

Mutta mikä on tarpeeksi liikuntaa, jotta liikunnan hyvät puolet tekisivät meissä temppujaan? Marjo Rinne kertoo, että ihmisen olisi liikuttava päivittäin.

– Tämä saattaa viedä ajatukset siihen, että olisi mentävä kuntosalille tai uimaan joka ainoa päivä. Mutta tästä varsinaisesti ei ole kyse. Suositukset ovat, että kestävyysliikuntaa olisi hyvä harjoittaa kaksi ja puoli tuntia viikossa. Tätä aikaa voi kerryttää vaikka kymmenen minuutin paloissa. Lisäksi olisi harrastettava muutaman kerran viikossa jotain liikuntaa, jossa harjoitetaan isoja lihaksia ja liikkeenhallintaa, kuten esimerkiksi kuntosaliharjoittelua tai venyttelyä.

Kestävyysliikunta kuulostaa sellaiselta, että siinä täytyy vetää itsensä ihan viimeisille äärirajoille saakka. Mutta onneksi se ei ole sellaista. Kestävyysliikunnasta puhutaan myös nimikkeillä kuntoliikunta ja terveysliikunta. Silloin syke nousee hieman, posket alkavat pikkuisen punoittaa ja hengitys kiihtyy, mutta silti vielä pystyy hyvin puhumaan. Reipas kävely on oivallinen esimerkki kestävyysliikunnasta.

Mutta jos itselle mieluista on reippaampi liikunta ja mieli halajaa juoksulenkille, ei sitä tietenkään kukaan estä. Rankemmassa treenissä kestävyysharjoittelun viikoittainen minimimäärä vähenee tuntiin ja viiteentoista minuuttiin.

 

Inspiraatiota nuoruudesta

 

Suositusten mukainen viikoittainen liikkumisaika ei siis ole mitenkään päätä huimaava. Mutta jotta liikunnan vaikutukset olisivat merkittäviä, on liikunta jaettava usealle päivälle. Yhtenä iltana viikossa puserrettu kahden tunnin lenkki ei yksinään kohota kuntoa.

Hyviä liikuntamuotoja on niin paljon kuin on liikkujiakin. Jokaisen kannattaisi etsiä itselleen mieluisa laji, jota olisi mukava harrastaa. Marjo Rinne kehottaa esim. muistelemaan, minkälaisista lajeista on lapsena ja nuorena pitänyt. Pakottamalla itseään tekemään epämieluisia asioita, ei harrastuksessa päästä puusta pitemmälle. Eli jos kylmässä ja pimeässä juokseminen ei kiinnosta, kannattaa pohtia, millaisessa ympäristössä liikkuminen tuottaisi itselle iloa.

Vähän liikkuneen on hyvä myös lähteä perusasioista liikkeelle.

– Käveleminen on helppoa. Sitä voi tehdä oikeastaan milloin vain ja missä vain. Eivätkä kävelyyn tarvittavat välineet maksa paljoa, riittää kun hankitaan kunnolliset jalkineet. Kävellessä kunto voi lähteä nousuun jo sillä, että hissin sijasta aletaan nousta rappuset ylös. Ja hyvä keino lisätä liikuntaa päiviin on kulkea työmatkat kävellen tai pyörällä.

 

Katse lautaselle

 

Kun kerran on saanut itsensä liikkeelle, merkittävä motivaattori liikuntaharrastuksen jatkumiselle on varmasti muutokset, joita kehossa alkaa tapahtua. Iloinen yllätys on, kun kilot karisevat, ryhti paranee, liikeradat laajenevat ja liikkumisesta tulee varmempaa. Ulkonäköön liittyvät seikat ovat varmasti iso syy siihen, miksi liikuntaan jäädään ns. koukkuun.

Mutta liikunta yksinään ei riitä urheilullisen ulkomuodon hankkimiseen. Ehkä merkittävämmässä roolissa laihduttajan onnistumisessa on ravinto. Marjo Rinne korostaa, että säännöllinen ruokailurytmi ja puhtaista aineista tehty monipuolinen ruoka ovat eräitä hyvinvoinnin kulmakiviä.

Hiilihydraatit ovat nousseet möröiksi, joita nyt jostain syystä jopa pelätään. Marjo Rinne taklaa tällaiset ajatukset.

– Elimistömme käyttää kaikkia ravintoaineita energialähteenään. Ratkaisevaa on se, miten niitä suhteessa toisiinsa syödään. Hiilihydraatit ovat välittömiä energianlähteitä, ja jos energiaa tarvitaan nopeasti, ovat ne silloin mitä oivallisinta ravintoa. Hiilihydraatteja on myös monissa elimistölle tärkeitä ravintoaineita sisältävissä kasviksissa ja hedelmissä.

Hiilihydraattien kyttäämisen sijasta Marjo Rinne kehottaa tarkkailemaan ennemmin rasvoja ja niiden määriä. Rasva varastoituu ihmisen kehoon nopeammin kuin nämä nyt niin paljon pelätyt hiilihydraatit.

Terveys ja hyvinvointi ovat sellaisia elämän osa-alueita, että niissä kannattaa kuunnella omaa kehoaan ja toimia terveen maalaisjärjen mukaan. Tämä tarkoittaa ainakin sitä, että kohtuus kaikessa on kannattavaa. Ihminen toimii parhaiten, kun hän nukkuu riittävästi, syö kohtuullisesti ja liikkuu tarpeeksi.

 

 

Kommentit
Jätä Vastaus