Käsityönä olut

tuomas_pere

Voittajan on helppo hymyillä. Tuomas Pere Vahvaportterin ansaitseman Global Craft Beer Awardin kanssa. kuva: Pyynikin Käsityöläispanimo

Vuodesta 2012 toiminut Pyynikin käsityöläispanimo luo tamperelaista olutkulttuuria korkeimmillaan. Ja haluaisi luoda laajemminkin, valitettavasti lainsäädäntö panee vastaan.

Tuomas Pere Pyynikin käsityöläispanimolta kertoo ajatuksen panimon perustamisesta lähteneen aluksi puhtaasti uudelleenkouluttautumistarpeesta, mutta sukurasitteena oleva sahtikulttuuri ja pitkä historia kotioluiden valmistuksessa helpottivat ratkaisun tekemistä.

– Kun työ ei enää antanut elämään riittävästi positiivista sisältöä, tuli tarve kouluttautua uudelleen. Ihmisellähän on oikeus valita alansa siten, että pitää työstään. Kun sitten vaimo löysi Liviasta vuoden kestävän panimo-opin koulutusohjelman, hankin opintovapaata sitä varten vuonna 2011.

Varsinaiseen oluen valmistukseen päästiin vuonna 2012 Pyynikintorin kupeessa.

– Kaveri perusti olutravintolan Pyynikille ja kysyi haluaisinko perustaa panimon sinne kellariin, että saataisiin aikaan sellainen pienimuotoinen panimoravintola. Siitä se ajatus lähti, ja 2012 joulukuussa on perustettu Pyynikin käsityöläispanimo. Pere selittää. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, ettei toiminta voi jatkua niin pienissä tiloissa, sillä kysyntä ylitti tarjonnan mahdollisuudet.

– Raholan teollisuusalueelta löydettiin hyvät elintarviketilat vuoden 2013 helmikuussa, ja saman vuoden toukokuussa saatiin valmistusluvat. Vainio-Ketolan panimolta Säkylästä hankittiin pieni, sympaattinen brittilaitteisto ja ensimmäinen kaupallinen tuote saatiin markkinoille pari kuukautta valmistuslupien saamisen jälkeen.

Suomalaisen olutkulttuurin lähettiläänä

Pirkanmaalla Pyynikin käsityöläispanimo panostaa olutkulttuurin jalostamiseen muun muassa pitämällä panimon tiloissa olutkoulua.

– Tilaisuudet räätälöidään aina asiakkaiden toiveiden ja mieltymysten mukaisesti. Mutta koulua toteutetaan myös siten, että käyn tässä kevään aikana kerran viikossa ammattikoululla opettamassa oluen valmistusta ja olueen liittyvää kulttuuria.

Panimon vahvaportteri palkittiin viime vuonna Berliinissä kansainvälisesti merkittävällä Global Craft Beer Awardilla. Suomalaisten kuluttajien on kuitenkin valitettavan vaikea saada kyseinen olut käsiinsä, sillä vahvojen oluiden myynti on Alkon hallinnassa, ellei ravintolaan halua mennä.

– Alkoille pystytään toimittamaan tilausvalikoimaan Pirkanmaalla. Alko ottaa kuitenkin pienpanimo-oluista valikoimiinsa noin 2 prosenttia, mikä ei riitä vastaamaan kysyntään.

Ravintoloissa viihtyvän on helpompi löytää Vahvaportteri, sillä Pirkanmaan alueella se on saatavana noin parissakymmenessä ravintolassa. Pienpanimolle paras ratkaisu olisi kuitenkin suoramyyntioikeus.

– Silloin asiakkaat tietäisivät mistä etsiä tuotetta, ja samalla voitaisiin tarjota asiantuntevaa asiakaspalvelua. Pienpanimoiden suoramyynti on Euroopassa aivan yhtä luonnollista kuin viinien tilamyynti. Myös Suomessa viinitiloilla on oikeus myydä tuotteitaan suoraan tilalta käsin. Pienpanimoilta suoramyynti kuitenkin on kielletty ja minusta tässä rikotaan EU:n tasavertaisuussäädöksiä, Pere huomauttaa.

Suoramyynnin sallimisesta on tällä hetkellä eduskunnassa esillä kaksi esitystä. Toisessa vapautettaisiin suoramyynti 4,7 prosenttiin asti ja toisessa 9,5 prosenttiin.

– Itse näkisin, että järkevin raja olisi 12 prosenttia, mikä on oluelle luonnollinen käymisteitse saavutettava yläraja.

Pienpanimoille tervetullut uudistus olisi myös vahvojen oluiden ja viinien vapauttaminen päivittäistavarakauppoihin.

– Se olisi iso askel kohti eurooppalaisempaa, tiedostavaa ja järkevää olutkulttuuria. Kuitenkin samaan aikaan puhutaan 4,7-prosenttisen oluen siirtämisestä Alkoon, mikä herättää mielikuvaa kieltolain hengestä. Ja tunnetustihan kaikki kielletty kiinnostaa paljon enemmän. Rajoitusten vähentämisellä on saatu aikaan ongelmien vähentyminen. Tämä pistää miettimään, mikä järki on rajoitusten kiristämisessä uudestaan.

Pienpanimot lakikirjan uhreina

Vuoden alussa voimaan astunut alkoholimainontalaki on Pereen mielestä epäoikeudenmukainen ja jopa kyseenalainen, sillä ulkomaiset toimijat saavat edelleen mainostaa omia tuotteitaan vapaasti, ja suuret kotimaisetkin panimot pienpanimoita laajemmin.

– Tämä uusi lakihan kohdistuu ennen kaikkea suomalaisiin pienpanimoihin. Suuret panimothan voivat edelleen mainostaa tuotteitaan siellä, missä niitä on eniten mainostettu ennenkin, eli urheilu- ja viihdetapahtumissa.

Myös muista mainoskanavista on tullut lakiuudistuksen myötä epätasa-arvoisia.

– Nyt on puututtu sosiaaliseen mediaan, joka on käytännössä pienpanimoiden ainut kanava tiedottaa asioista. Tosin tämäkin rajoite koskettaa vain suomalaisia, ja esimerkiksi tanskalaisen Carlsbergin on täysin mahdollista mainostaa tuotteitaan facebookissa suoraan asiakkaille.

Sosiaaliseen mediaan puuttuminen on Pereen mielestä järjenvastaista myös sen vuoksi, että siellä on ikäraja.

– Aika paljon enemmän on alaikäisiä jääkiekko-ottelussa, kuin meidän facebook-sivullamme.

Monien moittima Valvira saa kuitenkin Pereeltä puhtaat paperit.

– Eihän tämä Valviran syytä ole, eivät he siellä ole tehneet näitä päätöksiä, ja heiltä saa aina vastauksen. Lain tulkinnoissa on vielä paljon epäselvää, ja todellisuus luultavasti nähdään vasta, kun tulee oikeustapauksia.

Panimoliiton takinkääntö

Suomessa pienpanimoraja oli pitkään muuhun Eurooppaan nähden matala. Yleiseurooppalainen raja on 20 miljoonaa litraa, kun Suomessa raja oli 10 miljoonassa litrassa. Valtiovarainministeriön valmistelemalla pienpanimolakiuudistuksella nostettiin raja 15 miljoonaan litraan ja pienimpien panimoiden verohelpotusraja 200 000 litrasta 500 000 litraan. Mediassa Lex Laitilaksi nimetty lakiuudistus kohtasi kuitenkin Panimoliitolta yllättävää vastustusta.

– Olin pitkään siinä uskossa, että Panimoliitto ajaisi myös pienpanimoiden asiaa, joten kyllä tämä asenne shokkina tuli. Valtionvarainministeriön valmistelemana lakiesitys oli jo hyväksytty hallituksessa ja meni käsiteltäväksi verohallintoon, johon paikalle oli kutsuttu muun muassa Olutliiton, päivittäistavarakaupan ja Panimoliiton edustajat. Siellä sitten yhtäkkiä panimoliitto ilmoitti, ettei uudistus kelpaa heille.

Motiiveiksi vastustamiselle Pere epäilee, että suuret panimot pelkäävät Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kasvua ja oman myyntinsä pienenemistä.

– Laitilan Wirvoitusjuomatehdashan ei hyödy tästä uudistuksesta verollisesti mitenkään, vaan saa ainoastaan säilyttää pienpanimostatuksensa sen 10 miljoonan litran jälkeenkin. Kuitenkin koko ajan myös pienemmät pienpanimot syövät suurten panimoitten myyntiä, kun kuluttajat siirtyvät tiedostavampaan kuluttamiseen.

Soppa sopimusvalmistamisesta 

Samassa yhteydessä pöydälle nostettiin sopimusvalmistuksen nimellä tunnettu kissa. Monille pienpanimoille sopimusvalmistus on elinehto, sillä se kattaa paljon muutakin kuin päivittäistavarakaupoille tuotetut, kauppojen oman merkin alla, myytävät oluet.

– Meillä on tuotannosta 30 prosenttia sopimusvalmistamista, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että on ravintoloita ja päivittäistavarakauppoja, jotka haluavat omilla resepteillä tuotettua olutta, jota saavat myydä yksinoikeudella. Siellä on usein henkilöstössä olutharrastajia, joiden kanssa olut sitten ideoidaan yhdessä ja nämä ovat usein ihan mahtavia tuotoksia. Hyvä esimerkki tästä on Torni-hotelli, joka otti meiltä parikin yksinoikeusolutta ja niitä menee sinne paljon.

Esille nostettu päivittäistavarakauppojen saama hyöty on sopimusvalmistuksessa kyseenalainen, sillä suurempi osa siitä tehdään ravintoloille.

– Ei tämä ole niille kaupoille tai ravintoloille yhtään sen halvempaa, kun muunkaan oluen sisäänostaminen, itse asiassa päin vastoin. Näiden valmistuserät ovat pienempiä ja niitä tehdään yleensä vain yksi tai kaksi keittoa, joten kustannukset ovat panimolle, ja näin ollen asiakkallekin, korkeammat.

Kulttuurihistoriaa ja laajennusaikeita

Pyynikin käsityöläispanimon suunnitelmissa on tuotannon laajentaminen 500 000 litraan vuodessa, mitä rahoittamaan aloitettiin osakeanti.

– Nyt kun Panimoliiton kampitus ei mennyt läpi, voidaan laajennuspuuhia jatkaa hyvillä mielin. Onneksi kävi näin, sillä laitteistotkin on jo hankittu.

Pere peräänkuuluttaa vastuuta lainsäätäjiltä suomalaisen työn ja kulttuurin tukemiseen.

– En näe mitään mieltä siinä, että oikein lain keinoin ohjataan ihmisiä käyttämään jättipanimoiden tuotteita, joita hädin tuskin voi kutsua olueksi. Tuotteita, jotka on tehty siten, että siinä on paljon hiilihappoa, eikä se maistu juuri miltään. Sellainenhan yllyttää juomaan enemmän, eikä se ole mitään olutkulttuuria.

Suomalaisen olutkulttuurin kehittämisen Pere näkee erityisesti oman historian ymmärtämisenä ja perinteiden vaalimisena.

– Pikemmin pitäisi tuoda julki suomalaisten pitkä historia oluen valmistajina, ja tukea tätä omaa kulttuuria. Suomestahan on peräisin maailman vanhin jatkuvasti tuotettu olut, sahti. Suomalaisilla on edelleen maailmalla maine hyvän portterin valmistajina.

teksti Nina Hurme

Kommentit