Reilun pelin oppisopimus

 

 

 

 

 

 

 

 

Oppisopimuskoulutus on määräaikaiseen työsuhteeseen perustuvaa, työssäoppimalla tapahtuvaa ammatillista koulutusta, jota täydennetään teoriapainotteisilla kursseilla ammattioppilaitoksissa ja aikuiskoulutuskeskuksissa. 

Etuja molemmin puolin

Oppisopimuskoulutukseen haluava on velvoitettu itse etsimään työpaikka, jossa koulutuksen suorittaa. Apua paikan hakemiseen saa oppisopimustoimistoista, mutta laadittava koulutussopimus on työntekijän ja työnantajan välinen. Opiskelija neuvottelee palkkansa työnantajan kanssa ja sen tulee olla vähintään alan työehtosopimuksen mukainen. Koulutettavalla on oikeus osallistua oppilaitoksen järjestämään lähiopetukseen. Lähiopetuskoulutus on palkatonta vapaata. Mikäli työntekijällä on voimassaoleva työsuhde ennen oppisopimuskoulutuksen alkamista, sillä ei ole vaikutusta palkkaan muuten kuin palkattomien lähiopetuspäivien osalta. Oppisopimusopiskelijalle myös nimetään työpaikalta ohjaaja, joka valvoo ja ohjeistaa opiskelijaa koulutusjakson aikana. Oppisopimuskoulutus ei ole päätoimista opiskelua, joten koulutettava ei ole oikeutettu opiskelijakortilla saataviin opiskelijaetuihin.

Työnantajalle maksetaan koulutuskorvausta oppisopimuskeskuksesta niiden päivien osalta, jotka oppisopimuskoulutettava on lähiopetuksessa. Lisäksi työhallinto voi maksaa työnantajalle palkkatukea, mikäli kyseessä on työttömän oppisopimuskoulutus. Suurimpana etuna työnantajalle voidaan kuitenkin pitää sitä, että hän saa palvelukseensa yrityksessä omiin työtehtäviinsä huolellisesti koulutetun työntekijän. Nykyään moni työtehtävä vaatii perehtymistä ja juuri tietynlaista osaamista, joten juuri tällaiseen tarpeeseen oppisopimuskoulutus on erinomainen ratkaisu. Ei tarvitse etsiä kovalla vaivalla vapailta markkinoilta juuri tiettyä osaamista omaavaa työntekijää, vaan koulutetaan sellainen itse. Oppisopimuskoulutus soveltuu myös osaamisen täydentämiskoulutukseen.

Myös yrittäjäksi on mahdollista kouluttautua oppisopimuksella. Tällöin oppisopimuskoulutettava työskentelee omassa yrityksessään ja hänen mentorinaan eli ohjaajanaan toimii saman alan toinen yrittäjä.

Oppisopimus ja työkokeilu

Oppisopimuksen ohella toinen suosittu työllistämiskeino on tällä hetkellä työkokeilu. Kyseisessä järjestelyssä työntekijälle maksetaan korotettua työttömyyskorvausta ja vastineeksi hän työskentelee kohdeyrityksessä tavanomaisissa työtehtävissä. Työkokeilun kesto on pisimmillään 12 kuukautta. Kokeilujakson aikana työntekijä ei ole työsuhteessa työnantajaan, joten hän ei ole oikeutettu esimerkiksi työterveyspalveluiden käyttöön tai luontoisetuihin kuten lounasseteleihin. Työkokeilu ei kerrytä lomaa tai eläkettä, mutta muuten työkokeilija on rinnastettavissa muihin työntekijöihin esimerkiksi työtehtävien ja vastuiden osalta. Käytännössä työkokeilun voisi tiivistää niin, että työntekijän ainoa oikeus on työnteko, joka on luonnollisesti samanaikaisesti myös karenssin välttämiseksi hoidettava velvollisuus. Työnantajalla puolestaan ei ole sitovia velvollisuuksia, eihän työkokeilija ole edes työsuhteessa yritykseen.

Verrattuna esimerkiksi ansiosidonnaisen turvin suoritettuun työkokeiluun, oppisopimus on etenkin työntekijän näkökulmasta huomattavasti kannattavampi ja kaikin puolin kannattavampi vaihtoehto.

Toisin kuin työkokeilu, oppisopimuskoulutus kerryttää sekä lomia että eläkettä tavanomaisen työsuhteen tapaan. Oppisopimuskoulutuksessa työnantaja sitoutuu ohjaamaan koulutettavaa ja huolehtimaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman noudattamisesta. Työkokeilu puolestaan ei varsinaisesti velvoita tai sitouta työnantajaa mihinkään ja kokeilun voi keskeyttää työnantajan puolelta milloin tahansa, käytännössä kolmenkymmenen sekunnin irtisanomisajalla.

Vaikka työkokeilu saattaa työnantajan näkökulmasta vaikuttaa oivalliselta vaihtoehdolta hankkia halpoja kiireapulaisia, tuottaa oppisopimuskoulutus pitkässä juoksussa enemmän hyötyä kun motivoitunut ja työnsä hallitseva työntekijä sitoutuu yritykseen jo urapolkunsa alusta lähtien. Pahimmassa tapauksessa työkokeilu johtaa harjoittelijoiden ketjuttamiseen, jolloin toki kustannukset pysyvät maltillisina, mutta uuden henkilön perehdyttäminen muutaman kuukauden välein syö vakituisten työntekijöiden työaikaa ja näin ollen myös tehokkuutta.

 

Teksti: Antti Kekola
Kuva: Monkeybusinessimages | Dreamstime.com

Kommentit
Jätä Vastaus