Murhaava meteli ja tappava työtuoli

Miten työskentelyolosuhteisiin voi vaikuttaa?

Avokonttorien rakentaminen on yleistynyt Suomessa koko 2000-luvun ajan. Yritykset haluavat säästää kiinteistökuluissa, toimistotyö on muuttunut tietokonepohjaiseksi, joten työpöytätilaakin tarvitaan vähemmän. Vanhoja toimitiloja muutetaan saneerauksien yhteydessä avokonttori- ja monitoimitiloiksi. Uudet tilatehokkuustavoitteet ovat peruskorjattavissa kohteissa yleensä 18 neliötä per henkilötyövuosi ja uudiskohteissa 10–15 neliötä. Avokonttorit keksittiin jo 1950-luvulla Hampurissa, ideana oli vahvistaa konttorien sisäistä kommunikointia ja lisätä ideavirtaa. Avokonttorien rakentamista suositaan edelleen, vaikka käytännössä kaikki tutkimukset ovat tuominneet jo usean vuoden ajan avokonttorit terveysriskiksi ja stressin aiheuttajiksi. Todellisuudessa avokonttorit toimivat juuri toisin kuin niiden pitäisi: avokonttorit lisäävät työntekijöidensä stressiä ja heidän kokemiaan häiriötekijöitä.

Miten suojautua meteliltä?

Avotoimistojen aiheuttamiin meluongelmiin on reagoitu myös ympäristöministeriössä, jossa on säädetty vuoden 2018 alussa voimaan astuva asetus, joka koskee kaikkea uusien avotoimistojen rakentamista. Avotoimistotilat on akustoitava niin, että kaikutaso ei saa ylittää tavanomaisen makuuhuoneen tasoa, toimistotilan jälkikaiunta-aika saisi olla vain 0,4–0,6 sekuntia ja naapurityöpisteen kuuluvan puheäänen sanoista erottua maksimissaan puolet. Vuodenvaihteen jälkeen kaikkiin uusiin toimistorakennuksiin on tehtävä jo rakennuslupavaiheessa akustiikkasuunnitelmat, jotka täyttävät tai mahdollistavat asetuksessa annetut raja-arvot.

Akustiikkaan voidaan vaikuttaa toimistokalusteiden valinnalla, erilaisilla tekstiileillä, kaikua estävillä akustiikkalevyillä tai lisäämällä peiteääneksi ilmanvaihdolle tyypillistä taustaääntä, joka ei häiritse, mutta estää puheäänen erottumista. Pahimmassa tapauksessa työntekijät voivat käyttää työpisteissään kuulokkeita, mutta niiden pitäminen pitkään korvilla voi joistakin alkaa tuntumaan epämiellyttävältä.

Jälkeen päin toimistotiloihin voidaan asentaa akustiikkatauluja, kokonaisia akustiikkaseiniä tai -sermejä sekä kattoon liimattavia kattoakustiikkalevyjä. Nykyisin pintamateriaaleissa on satoja sisustukseen sopivia värejä, tai pintoihin voidaan tulostaa maisemia, valokuvia, taidegrafiikkaa tai yrityksen visuaalisen identiteetin elementtejä. Tiloissa voidaan hyödyntää tyylikkäitä, säädettävillä vaijereilla kiinnitettäviä leijuvia akustiikkaelementtejä, joihin voidaan integroida myös valaistus. Huonekaikua voidaan pienentää myös erilaisilla koko seinän peittävillä tapeteilla.

Monitilatoimisto

Monitilatoimisto on tietotyön murroksen synnyttämä uusi, joustava ja muunneltava tilakonsepti. Monitilatoimiston tulee mahdollistaa sopivan työtilan valinta kulloiseenkin työtehtävään: rauhallisia työtiloja keskittymistä vaativille töille sekä ryhmätyötiloja ja kohtaamispaikkoja erikokoisille ja erityyppisille neuvotteluille ja yhteistyötilanteille. Monitilatoimistossa konttoritilat suunnitellaan palvelemaan erilaisia käyttöfunktioita, jossa on erilaisia ratkaisuja ja työtiloja käyttötarpeen mukaan, kuten avotila, kokoustila, vetäytymistila ja lounge. Työntekijät työskentelevät pääasiassa avoimessa tilassa muiden työntekijöiden kanssa ilman omaa erillistä työhuonetta tai edes omaa pysyvää työpistettä. Intensiiviseen yksilötyöhön, puheluihin, levähtämishetkeen tai neuvotteluihin on varattu hiljaisia ja suljettuja tiloja. Lisäksi monipuoliset teknologiset ratkaisut antavat mahdollisuudeen joustavaan etätyöskentelyyn, osa työstä voidaan tehdä kotona tai työmatkalla junassa.

Istuminen tutkitusti tappaa

Lähes 80 prosenttia suomalaisen päivästä kuluu istuen, seisten tai maaten. Yli seitsemän tunnin yhtäjaksoinen istuminen on merkittävä terveysriski: edes liikunta työpäivän päätteeksi ei poista siitä aiheutuvia haittoja. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut kansalliset suositukset istumisen vähentämiseksi. Yli seitsemän tunnin päivittäinen istuminen aiheuttaa lihasten heikkenemistä, luuston haurastumista, niska- ja selkäkipuja, alaselän liikakuormitusta ja jalkojen turpoamista. Yleisenä rajapyykkinä pidetään seitsemän tunnin rajaa, jota päivittäinen istuma-annos ei saisi ylittää. Jo kahdeksan tunnin istuttu työpäivä nostaa kuolemanriskiä 15 prosentilla vähän istuviin verrattuna. Tutkimusten valossa istuminen näyttäytyy samankaltaisena terveysriskinä kuin tupakointi tai ylipaino. Paljon istuvalle kertyy helposti ylimääräisiä kiloja ja sitä myötä liuta muita ongelmia: valtimosairauksia, tyypin 2 diabetesta ja lopulta ennenaikainen kuolema.

Istumatyöhön suunnitellaan taukoja, moottoroitu työpöytä mahdollistaa työskentelyn välillä seisten, kokouksia voidaan pitää kävellen. Istuminen pitäisi keskeyttää aina kun työ ei sitä vaadi. Vähän väliä seisominen aiheuttaa heti positiivisia tuloksia: vireystila paranee, syke hieman kiihtyy ja vilkastuttaa verenkiertoa, lihakset aktivoituvat ja polttavat energiaa sekä nivelet notkistuvat kun välillä vaihtaa asentoa.

työergonomia kuntoon

Ergonomian tavoitteena on kehittää työn vaatimaa fyysistä toimintaa niin, että se on ihmiselle sopivaa toistomääriltään ja voiman tarpeiltaan. Hyvä työtulos on saatava aikaan siten, että työntekijän voimavarat sekä työ- ja toimintakyky säilyvät mahdollisimman pitkään. Fyysinen ympäristö ja työvälineet voidaan mitoittaa niin, että ihmisen oma voimantuotto on paras mahdollinen. Työn ajallisten puitteiden määritteleminen, kuten työskentelyjaksot ja tauotus, ovat ergonomian keinoja järjestellä työtä.

Apua työpaikan työergonomian kehittämiseen saa omalta työterveyshuollon sopimuskumppanilta, esimerkiksi työfysioterapeutilta. Työpaikalta kootaan työpaikkaselvityksissä ja terveystarkastuksissa tietoa, jota voidaan soveltaa työn ja työympäristön kehittämisessä. Työterveyshuollon velvollisuus on tuoda työpaikan käyttöön sellaista työn terveellisyyteen ja turvallisuuteen vaikuttavaa tietoa, jota on helppo soveltaa käytäntöön. Esimerkiksi työntekijän työkyvyn alennuttua työterveyshuolto osallistuu työn ja työympäristön muutosten suunnitteluun niin, että työntekijä voi jatkaa työssään.

Työpaikan ergonomian suunnittelulla pyritään kehittämään työtä ja työolosuhteita. Pyrkimyksenä on suunnitella työtilat, -välineet ja -prosessit sekä hankinnat jo etukäteen sellaisiksi, että ne sopivat mahdollisimman monelle käyttäjälle. Näin vältytään usein kalliiden muutosten ja hankintojen tekemiseltä myöhemmin. Työprosessien mallinnus ja kehittävä työntutkimus ovat esimerkkejä käyttökelpoisista kehittämismenetelmistä.

Tietokone ja ergonomia

Perusvaatimus tietokonetyöpisteen toimistokalusteiden valinnassa on että ne ovat säädettävissä niin, että työskentelyasento on aina suora ja luonteva joko istuen tai seisten. Moottoroitu pöytä mahdollistaa työskentelyn välillä seisten. Näyttö sijoitetaan 60–80 senttimetrin etäisyydelle niin, että sen yläreuna on selvästi silmien alapuolella. Ylimmän tekstirivin sopiva korkeus on 10–15 senttimetriä katseen vaakatason alapuolella. Näytön korkeussijoittelu vaikuttaa niskan asentoon, joka usein jää huonoksi kannettavan tietokoneen kanssa työskennellessä.

Näytön eteen on jäätävä tilaa näppäimistölle ja käsien tukemiseen 15–20 senttimetriä. Työtason ja tuolin korkeus säädetään niin, että työskentely tapahtuu hartiat rentoina: kyynärpäät pysyvät lähellä vartaloa ja kyynärvarret tuettuina työtasoon tai tuolin käsinojiin. Jos käytetään tuolin käsinojia, niin ne säädetään mahdollisimman lähelle vartaloa ja pöydän kanssa samalle korkeudelle.

Lähteet: TTL, VTT, YTHS

Teksti: Mikko Reinikka

Kommentit