Uudistunut alkoholilaki näkyy pienpanimoiden toiminnassa

Kotimaiset pienpanimo-oluet maistuvat entistä useammalle olutharrastajalle, ja toimijoiden määrä alalla on kasvanut viime vuosina. Mitä uutta vuoden 2018 alussa uudistunut alkoholilaki toi tullessaan pienpanimoiden toimintaan – ja näkyykö se myös suomalaisessa olutkulttuurissa?

Pienpanimo-oluiden kysyntä on kasvanut Suomessa reipasta tahtia, ja – innokkaita harrastajia ilahduttaen – samalla myös niiden tarjonta on monipuolistunut. Suomalaiset pienpanimot tekivät vuonna 2017 uuden valmistusennätyksen, kun pienpanimo-oluiden yhteenlaskettu valmistusmäärä kohosi ensimmäistä kertaa yli 20 miljoonan litran. Myös pienpanimoiksi laskettavien toimijoiden määrä on kasvanut, ja nykyään Suomessa toimii jo liki 90 pienpanimoa.

Vuoden 2018 alussa voimaan astui uusi alkoholilaki, joka herätti tunteita jo valmisteluvaiheessaan sekä kirvoitti keskustelua puolesta ja vastaan. Nyt kun voimaantulosta on ehtinyt kulua jo muutama kuukausi, miten tuo uudistus näkyy käytännössä pienpanimoiden toiminnassa?

Yksi merkittävä muutos oli etenkin se, että uuden lain myötä esimerkiksi pienpanimot, jotka valmistavat olutta vuodessa alle 500 000 litraa, saavat nyt myydä valmistamiaan enintään 12-prosenttisia tuotteita suoraan valmistuspaikalta. Ne panimot, jotka tuottavat yli 500 000 litraa, saavat toki myös myydä oluitaan, mutta vain vahvuudeltaan 5,5-prosenttisia juomia kuten tavanomaiset kaupat.

Pienpanimoliitto ry:n puheenjohtaja Mikko Mäkelä kertoo, että suurimmalle osalle liiton jäsenistä odotetuin uudistus oli juuri omien tuotteiden ulosmyynti:

– Panimomyymälöitä on jo aika monta auennutkin. Osalle nämä ovat lähinnä imagosyistä tärkeitä, joillekin myös taloudellinen merkitys voi olla merkittävä. Voisi melkeinpä sanoa, että mitä pienempi panimo, sitä suurempi merkitys ulosmyyntioikeudella on, hän toteaa.

Muiden lakimuutosten – kuten kauppavahvuuden nousu ja ravintoloiden ulosmyyntioikeus – merkitys jää hänen mukaansa kuitenkin vielä nähtäväksi. Ruokakaupoissa saa nyt myydä enintään 5,5 prosentin alkoholijuomia, kun aiemmin yläraja oli 4,7 prosenttia. Tämäkin on toki tuonut lisää liikkumavaraa pienpanimoiden tuotantoon, kun omia tuotteita on mahdollista saada laajemmin kiinnostuneiden saataville.

– Kyllähän pienpanimot ovat jo ennen lakiuudistustakin tehneet esimerkiksi IPAa, stoutteja ja vehnäoluita. Kauppoihin niitä ei ole kuitenkaan voinut myydä, vaan ne ovat olleet jakelussa ravintoloihin ja Alkoihin. Nyt sitten saatavuus paranee, ja toki sitä kautta kiinnostus lienee suurempaa.

Lain soveltaminen tuottaa päänvaivaa

Alkoholilain uudistuksista huolimatta pienpanimoilla on ollut vielä joitain käytännön haasteita uusiin mahdollisuuksiin tarttumisessa. Esimerkiksi lain soveltamisen ja viranomaisten tulkintojen osalta on voinut olla epäselvyyttä. Sen selvittely ja byrokratian kiemurat ovat sitten hidastaneet toiminnan kehittämistä.

– Epäselvyyksiä on ollut jonkin verran ihan viranomaisten itsensäkin kesken, mikä on sitten pienpanimoiden suuntaan näkynyt esimerkiksi epämääräisissä ohjeistuksissa myymälätilojen seinän korkeuden suhteen, kertoo Mäkelä.

Hän huomauttaa, että pienpanimot eivät tietenkään halua investoida seiniin ja muihin rakenteisiin, jos tulkinnat voivat mennä myöhemmin uusiksi ja investoidut rahat sitä kautta hukkaan.

Lakiin tuotiin uudistuksen myötä myös ”käsityöläispanimon” käsite, eli panimo, jonka vuosituotanto jää alle 500 000 litran. Tuon rajauksen puitteissa kaiken sallivan ulosmyyntiluvan ulkopuolelle jää kuitenkin muutamia suomalaispanimoita, jotka muuten olisivat määritelmällisesti pienpanimoita. Suomen valmisteverotuslaissa pienpanimostatuksen saavat nimittäin kaikki enintään 15 miljoonaa litraa vuodessa tuottavat panimot.

– Tuo 500 000 litraa on jälleen yksi ylimääräinen rajoitus, joka on Suomessa jostain syystä keksitty, toteaa Mäkelä.
Hän lisää, että osa alle 500 000 litraa valmistavista panimoista ei voi tällä hetkellä edes saada ulosmyyntioikeutta, vaikka se niille kuuluisikin lain hengen mukaan.

– Taustalla voivat olla omistukselliset järjestelyt, ja täysin turhat muotoilut laissa pienpanimoiden yhteistyöhön liittyen.
Käytännön ongelmaksi saattaa muodostua myös se, että panimo voi saada ainoastaan yhden ulosmyyntiluvan per valmistuslupa, vaikka kyseisellä valmistusluvalla voi olla useampia valmistuspaikkoja.

– Tiedossamme on, että useamman valmistuspaikan panimoilla on käyty näitä vääntöjä viranomaisten kanssa. Samoin 500 000 litran rajaan on vielä tällä hetkellä sisällytetty yhteistyöhön liittyviä muotoiluja, jotka vaativat korjausta.

Kansainvälistyvätkö kotimaiset pienpanimot?

Voisiko uudistunut alkoholilaki käytännössä helpottaa kotimaisten pienpanimoiden toiminnan kasvattamisen lisäksi niiden kansainvälistymistä? Vai käykö asiassa päin vastoin, ja uudistus lisää kilpailua kotimaan markkinoilla, kun kansainvälisetkin toimijat voivat uusien prosenttirajojen ansiosta tuoda tuotteitaan vapaammin myyntiin?

– Tämä on pieni askel vapaamman kilpailun suuntaan. Täysin vapaata tämä ei toki vielä missään nimessä ole. Kansainvälistymisen suhteen tällä ei liene suuria vaikutuksia. Kasvun mahdollisuudet pienpanimoille paranevat kuitenkin hieman, näin toivomme, huomauttaa Mäkelä.

Kansainvälisen kilpailun kannalta kotimaiset toimijat eivät ole aivan samalla viivalla esimerkiksi eurooppalaisiin kilpakumppaneihinsa nähden: eurooppalaiset pienpanimot – eli panimot, jotka tuottavat vuodessa alle 20 miljoonaa litraa – eivät joudu ulosmyynnissään miettimään sellaisia tuotannon rajoja, mitä alkoholilakiin kirjattiin käsityöläispanimoiden osalta. Mäkelä toteaa tämän asettavan suomalaiset pienpanimot kilpailijoitaan heikompaan asemaan. Pienpanimoliiton kannan mukaan kaikki suomalaisen pienpanimomääritelmän mukaisesti valmistettu olut on globaalissa kilpailussa käsityöolutta, ja ulosmyynnin tulisi siten koskea kaikkia pienpanimoita.

– Tällä hetkellä käsityöoluen määritelmä syrjii osaa suomalaisista pienpanimoista, ja kyseisen määritelmän tulkinnat rajaavat itse asiassa ulosmyynnin ulkopuolelle myös joitakin alle 500 000 litraa valmistavia pienpanimoita.

Olutkulttuuri kehittyy ja kukoistaa

Uusia pienpanimoita on perustettu viime vuosina mukavalla tahdilla. Ylipäätään kun innokkaiden olutharrastajien määrä kasvaa, entistä useampi saattaa aloittaa myös oman oluenvalmistuksen – ensin harrastusmielessä ja sitten laajemmin muidenkin iloksi. Voisiko uusi alkoholilaki helpottaa nyt jatkossa uusien toimijoiden tuloa alalle vielä entisestään?

– Kyllä tätä ihan tosissaan saa edelleen tehdä, ja pienpanimoyrittäminen vaatii jatkossakin paljon sisua ja ”rakkautta lajiin”. Ehkä pieni rohkaisu tästä vapauttamisesta uusille yrittäjille kuitenkin tulee, toteaa Mäkelä.

Alkoholilain uudistus ilahduttaakin pienpanimoiden lisäksi ennen kaikkea suomalaisia oluenystäviä. Kauppavahvuuden nousu avaa Mäkelän mukaan valikoimaa kaiken kaikkiaan, joten myös uusia tuontioluita tulee varmasti markkinoille.

– On pitkälti kauppaketjujen, kauppiaiden ja maahantuojien vastuulla, miten tämä uudistus vaikuttaa suomalaiseen olutvalikoimaan. Monipuolisuus kauppojen hyllyillä varmasti lisääntyy.

Myös omiin lähipanimoihin päässee nyt tutustumaan aiempaa lähemmin:

– Paikallisen panimon tukemisesta tuli ainakin kertaheitolla helpompaa! Samoin panimovierailuista tuli pienpanimoille järkevämpää toimintaa, joten kuluttajan on helpompi päästä jatkossa näkemään, miten lähiolutta tuotetaan. Voisin kuvitella, että pienpanimoilla on jatkossa tiiviimpi side ympäröivään yhteisöönsä, pohtii Mäkelä.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuvat: Pixabay

Kommentit