Teknologian kehitys edellyttää valmistavilla aloilla jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Erityisen vahvoina trendeinä teollisuudessa ovat tällä hetkellä sähköistyminen sekä pyrkimys nollahiilisyyteen, jotka asettavat vaatimuksia myös osaamiselle.
Automatiikan ja robotiikan lisääntyminen, 3D-tulostus ja ylipäänsä uudenlaisten valmistusteknologioiden käyttöönotto erityyppisissä organisaatioissa edellyttävät työntekijöiden jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Tampereen yliopiston teollisuustalouden professori Marko Seppäsen mukaan tämän näkyy myös yliopiston täydennyskoulutusten kysynnässä.
Täydentävä kouluttautuminen on tätä päivää, sillä tutkintokoulutus tulee Seppäsen mukaan muuttuviin osaamistarpeisiin nähden aina väistämättä hieman viiveellä.
– Vaikka opetuksen sisältöjä verrataankin kaiken aikaa työelämän osaamistarpeisiin, ottaa aina oman aikansa ennen kuin uudet osaamistarpeet tulevat kunnolla koulutuksien sisältöihin mukaan.
Opitaan oppimaan
Seppänen näkeekin tutkintotodistuksen muodollisena sinettinä sille, mitä opiskelija on siihen mennessä matkan varrella oppinut niin opintojen kuin työkokemuksensakin kautta.
– Esimerkiksi meiltä valmistuvat diplomi-insinöörit työllistyvät hyvin ja ovat yleensä jo opintojen loppuvaiheessa töissä. Yliopisto tarjoaakin hyvän lähtökohdan työelämään, sillä yliopistokoulutuksen yksi keskeinen tavoite on nimenomaan opettaa hankkimaan tietoa ja oppimaan uutta.
Osaamisen päivittämisen tarve koskee kuitenkin kaikkia teollisuuden ja valmistavan alan työntekijöitä. Ammattikorkeakoulut ja ammattioppilaitokset ajantasaistavat nekin koulutuksiaan, mutta myös työelämässä joudutaan jatkuvasti opettelemaan uutta.
– Yhtenä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa ääniohjatun keräilyn, jossa ohjeet saadaan puheena: mistä haet seuraavan lavan. Ei tarvitse pysähtyä tutkimaan papereita. Siten uusi teknologia tukee saumattomasti työn tekemistä.
Vaikka jatkuva uuden oppiminen voi tuntua ajatuksena raskaalta, Seppänen näkee asian toisin.
– Sanoisin ennemminkin, että uuden oppiminen tarjoaa työhön omanlaistaan sisältöä, pitää mielen virkeänä ja auttaa myös työkyvyn ylläpitämistä sopivassa määrin annosteltuna. En näkisi, että tämä on ikäkysymyskään.
– Toki ohjelmistoissa on usein alkuun erilaista puutteellisuuksia ja lastentauteja, jotka saattavat turhauttaa, mutta kun ne saadaan korjattua, työnteko voi olla aiempaa palkitsevampaa.
Nollahiilisyysvaatimus haastaa yritykset
Seppänen nostaa osaamisen kehittämisessä esiin kaksi isoa trendiä, sähköistymisen ja ilmastoystävällisyyteen liittyvät asiat.
Sähköistyminen tarkoittaa sitä, että teollisuudessa siirrytään nyt vinhaa vauhtia pois polttomoottorilla käyvistä työkoneista sähköllä toimiviin työkoneisiin. Seppänen arvioi, että tämä muutos tulee jatkumaan seuraavat 10-15 vuotta.
Ilmastoystävällisyyden vaatimus on puolestaan tällä hetkellä yritysmaailmassa niin iso vaikuttava asia, että se vaatii väistämättä myös osaamisen päivittämistä organisaatioiden kaikilla tasoilla.
– Vaikka erilaiset ympäristödirektiivit asettavatkin jo omat vaateensa tuotannon ympäristöystävällisyydelle, lähtevät vaatimukset entistä ilmastoystävällisemmästä tuotannosta myös omistajilta ja etenkin asiakkailta. Edellytetään, että tuotteiden pitää olla ympäristöystävällisesti ja vähähiilisesti valmistettuja. Nollahiilidioksidipäästöisyyttäkin edellytetään yhä useammin, mikä on vahva signaali valmistajille. Se pakottaa miettimään ratkaisuja uudella tavalla, parhaassa tapauksessa tuotekehittelyn kautta, jotta tavoitteeseen päästään, Seppänen toteaa.
Seppäsen mukaan nollahiilisyyden tavoite on organisaatioissa niin iso ja läpitunkeva asia, että se edellyttää kaikkien kantojen kääntämistä ja koko organisaation läpikäymistä.
– On käytävä läpi kaikki osa-alueet ja niiden keskinäiset vuorovaikutukset. Sinänsä kyse ei ole mistään uudesta asiasta. On vain jatkettava samaa työtä entistäkin määrätietoisemmin. Tietyin osin tämä vaatii myös aivan uudenlaista ajattelua.
Data ja työntekijöiden osaaminen käyttöön
Marko Seppänen pitää harmillisena sitä, että meillä valmistavassa teollisuudessa keskitytään pitkälti vain tekemään parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin, mutta radikaalisti uusia tuotteita syntyy suhteellisen vähän.
– Varovaisuus on tietenkin inhimillistä, ja on usein turvallisempaa mennä pienellä riskillä eteenpäin. Pienellä riskillä saantokin jää kuitenkin usein pieneksi, ei tule suuria läpimurtoja,
Teollisuudessa ja valmistavilla aloilla on valtava määrää dataa kerättynä ja sitä tulee koko ajan lisää. Seppäsen mukaan kysymys kuuluukin, mitä sillä datalla tehdään. Voitaisiinko sitä hyödyntää esimerkiksi juuri uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä?
Seppänen näkee, että työntekijäpuolta voisi olla myös paljon annettavaa oman ammattiosaamisensa- ja kokemuksensa kautta.
– Alan ammattilaisilla on kuitenkin läheisin tatsi prosesseihin. Heillä voisi olla oivalluksia radikaaleista parannuksista prosesseihin: miten asioita voidaan jatkossa tehdä paremmin. Tämä voisi olla yksi osaamisen laji, jonka soisi jatkossa korostuvan enemmän.
Teksti: Tiina Raatikainen
Kuva: Unsplash