Ergonomia on paljon muutakin kuin työtuoli tai sähköpöytä – lainkaan väheksymättä niiden merkitystä. Kokonaisvaltainen ergonomia parantaa toimintatapoja ja olosuhteita, mikä on suoraan yhteydessä työn tuottavuuteen ja työturvallisuuteen.
Ergonomia on työn ja toimintaympäristön ennakoivaa suunnittelua ja kokonaisvaltaista kehittämistä. Tavoitteena ovat hyvät työkäytännöt ja työympäristöt, sujuvat työprosessit sekä helppokäyttöiset työvälineet ja järjestelmät.
Kokonaisvaltainen ergonomia huomioi ihmisen tarpeet ja tukee työssä onnistumista, mikä edistää terveyttä ja hyvinvointia. Hyvin suunnitellut ja toteutetut ergonomiaratkaisut edistävät samanaikaisesti sekä tuottavuutta että hyvinvointia.
– Ergonomia on paljon muutakin kuin kaluste-ergonomia. Sekin on toki tärkeää, mutta vain yksi osa laajaa kokonaisuutta, joka koostuu niin fyysisestä, kognitiivisesta kuin organisatorisestakin ergonomiasta, toteaa tuotepäällikkö Mika Nyberg Työterveyslaitokselta.
Fyysistä ergonomiaa ovat kalusteiden lisäksi muun muassa työasentoihin, työpisteen mitoitukseen, valaistukseen ja ääniympäristöön liittyvät asiat. Kognitiivista ergonomiaa ovat tietokonejärjestelmät ja käyttöliittymät ja se, onko työssä paljon keskeytyksiä tai häiriöitä. Myös muistamiseen, aivotyöhön ja oppimiseen liittyvät asiat kuuluvat tähän kategoriaan.
Organisatorinen ergonomia puolestaan keskittyy organisaatiotason ratkaisuihin, jotka koskevat työprosesseja ja työyhteisötason järjestelyjä. Henkilöstömitoitusten, työn tauotuksen ja työajan suunnittelussa on kyse organisatorisesta ergonomiasta.
Fyysistä ergonomiaa tukevat seikat otetaan jo nykyään hyvin huomioon yrityksissä, mutta miten on kognitiivisen ja organisatorisen ergonomian laita?
– Ei voi sanoa, etteikö niitä ainakin joissakin yrityksissä osattaisi ottaa huomioon. Tietoisuus voi olla yleisellä tasolla vähäisempää ja on selvää, että jos jostain asiasta ei ole tietoa, niin huono sitä on sitten kehittääkään. Iso merkitys on tietysti silläkin, että puheissa ja mediassa keskitytään lähes pelkästään siihen fyysiseen puoleen.
Ergonomiasta puhuttiin paljon pari vuotta sitten, kun Suomi siirtyi hyvin lyhyessä ajassa etätöihin. Konkreettisin asia oli se, että kotona ei monellakaan ollut hyvin suunniteltua työpistettä tai työtiloja, vaan töitä tehtiin siinä mihin mahduttiin, esimerkiksi keittiön pöydän ääressä tai sohvalla.
Kotona oli myös uusia häiriötekijöitä, jotka puuttuivat työpaikalta – kognitiivisen ergonomian osa-alue. Lisäksi etätöissä joutui suunnittelemaan päivänsä eri tavalla kuin ennen ja ainakin jossain määrin johtamaan enemmän itse itseään.
Etätyössä on omat ergonomiset haasteensa
Asiantuntijatyössä etänä työskentely on luultavasti tullut jäädäkseen, kun yrityksissä on havaittu, että asiassa on monia hyviä puolia. Moni avokonttorissa työskennellyt saattaa myös arvostaa oman kodin rauhaa ja kokee saavansa enemmän aikaiseksi.
Mustavalkoinen asia ei etätyö kuitenkaan ole. Jos oli pitkä työmatka, saattoi tuntua helpottavalta, että se on jäänyt pääosin pois arjesta. Monella kuitenkin kohtuullisen mittainen matka on voinut toimia ”laskeutumisalustana” siirtymissä vapaa-ajasta töihin ja päinvastoin.
Monelle yksinasuvalle työyhteisö on voinut olla se tärkeä sosiaalinen ympäristö ja sen puuttuminen saattaa ahdistaa. Useille on kuin huomaamatta käynyt niinkin, että kun työt ja läppäri ovat läsnä vähän koko ajan, niin niistä ei pääse irrottautumaan yhtä helposti kuin ennen. Etätyön johtaminen ja siihen liittyvät asiat myös korostuvat.
Etätöiden alkuvaiheessa – kun ei vielä tiedetty, kauanko tilanne kestää – hyvään fyysiseen ergonomiaan tottuneet virittelivät korvaavia ratkaisuja silityslaudoista ja kenkälaatikoista, joilla läppärin korkeutta pystyi vaihtelemaan. Työtiloja improvisoitiin vaatehuoneisiin ja isompiin komeroihin. Nyt kun etätyö on uusi normaali, on säädettävä pöytä löytänyt tiensä myös monen kodin kalusteeksi.
Alussa saattoi olla myös liiallinen tehokkuus läsnä. Kun ei ollut siirtymiä paikasta toiseen palaverien välillä, saattoi käydä niin, että päivän teams-kokoukset olivat toisissaan kiinni ja tauotus unohtui tyystin.
– Viisi tai kuusi teams-palaveria päivässä ei ole järkevää kalenterointia. Kokousten väliin täytyy saada taukoja jo pelkästään siksi, että osanottajat voivat paremmin orientoitua käsillä olevaan aiheeseen ja että aivot toimivat vielä loppupäivästäkin.
Työtyytyväisyys paranee ja tuottavuus kasvaa
Teollisuudessa ergonomian keskeinen sanoma on työn suunnittelu. Se koetaan joskus monimutkaiseksi, mutta kaikkia töitä voidaan suunnitella tietyillä periaatteilla.
Esiin nousee oikeastaan neljä eri seikkaa. Ensimmäinen on työympäristön suunnittelu, joka tarkoittaa esimerkiksi linjaston tai vastaavan layoutia, valaistusta, melua. Toiseksi työvälineitä voidaan suunnitella: miten koneet ja laitteet toimivat ja miten niihin liittyvä tieto esitetään ja tarvitaanko muita työvälineitä.
Kolmas on yksittäisen työpisteen suunnittelu, sen mitoitukset ja kalusteet. Ja vielä neljäntenä työprosessia voi suunnitella eli miten työ on organisoitu ja miten siinä fyysinen ja psykososiaalinen puoli toimii.
– Olisi tärkeää, että yrityksissä kokonaisvaltainen ergonomia mietittäisiin ja suunniteltaisiin huolellisesti. Välillä kannattaisi tutkailla vanhojakin työtehtäviä uusista näkökulmista. Usein on niin, että joku työ on aikojen saatossa kehittynyt tietynlaiseksi ja perehdytyksissäkin se opetetaan tekemään aina sillä samalla tavalla, vaikka sen voisi saada sujuvammaksikin.
– Kun työ sujuu paremmin, on ihminenkin silloin tuottavampi. Siksi ergonomia hyödyttää yritystä.
On myös näyttöä siitä, että kun on tehty laajempia ergonomiaa parantavia muutoksia – esimerkiksi kokoonpanoteollisuudessa on kehitetty linjastoa – on työtyytyväisyys parantunut ja sairauspoissaolot vähentyneet.
Lähde: ttl.fi
Säädöt kuntoon ja peffa ylös tuolista
Säädettävä työpöytä tai asiallinen työtuoli ei estä erilaisia kremppoja, ellei niitä osata käyttää oikein. Myös mikrotauot ja asentojen vaihtelu auttavat.
– Hyvinvointiin ja tehokkaaseen työntekoon vaikuttaa paljon se välineistö, jolla tehdään töitä. On tärkeää, että työvälineet ovat työntekijälle sopivia, ne on säädetty oikein ja henkilöä on ohjattu käyttämään hyviä työskentelyasentoja, listaa työfysioterapeutti Minna Lahdenkauppi.
– Korostan usein sitäkin, että asentoja vaihtelemalla ja pikku taukoja pitämällä työvire kestää paremmin koko päivän.
Jos kuuluu siihen onnekkaaseen joukkoon, jolla on sähköpöytä, niin sitä kannattaa myös käyttää. Jokainen seisomaan nousu on lihaksille hyväksi ja parantaa verenkiertoa. Pöydän tulisi olla niin istuttaessa kuin seistessäkin sellaisella korkeudella, että käsivarsi on pöydällä suunnilleen vaakatasossa.
Näyttö taas kannattaa asettaa niin, että katse kohdistuu siihen hiukan alaviistoon ja se on suunnilleen käsivarren mitan päässä – silloin silmät rasittuvat vähiten. Hiiren pitäisi olla mahdollisimman lähellä näppäimistöä, ettei käsivarsi karkaa sivulle ja ranteen tulisi olla suorana.
Hyvässä työtuolissa selkä tukeutuu selkänojaan eikä tuolin etureuna paina polvitaipeita. Säädä tuolin korkeus sellaiseksi, että jalat ovat tukevasti lattialla. Jos työpöytää ei voi säätää, kannattaa tuoli nostaa sellaiseen korkeuteen, että käsivarsi on pöydällä vaakatasossa ja ottaa avuksi jalkatuki.
Nosta oikein, tauota ja muista liikkua
Seisomatyössä selkään kohdistuvaa painetta voi vähentää seisontamatolla, jotka pehmentää tuntumaa lattiaan. Jos tekee työtä, jossa joutuu nostelemaan paljon – kuten esimerkiksi hoitotyössä – paras apu ovat hyvä nostotekniikka ja apuvälineiden käyttö.
– Nuoret ihmiset usein sanovat, että eihän minulla näin nuorena ole vielä mitään hätää. Kannattaa kuitenkin heti työuran alussa opetella oikeat työasennot ja työtavat. Sillä konstilla säästää itseään ennaltaehkäisevästi.
Työn tauottaminen on ensiarvoisen tärkeää – kukaan meistä ei pysty olemaan tehokas ja tuottava kahdeksan tuntia putkeen.
– Korvien välille ja kropalle tekee hyvää, kun lähtee välillä pois koneen luota ja tekee vaikka muutaman jumppaliikkeen tai kävelee vähän. Kannattaa pitää pikku tauko vaikka puolen tunnin välein eikä vain lounaalle tai kahville lähtiessä.
Lihasvoimastakin kannattaa pitää huolta ja liikkua mahdollisimman paljon. Ei siksi että jaksaisi töissä paremmin, vaan siksi, että jäisi paukkuja myös siihen omaan vapaa-aikaan eikä kaikki jaksaminen kuluisi töissä.
Teksti: Elina Salmi
Kuva: Unsplash