Puhuttiinpa sitten Teollisuus 4.0:sta tai teollisesta esineiden internetistä eli IIoT:sta, digitalisaatio on suuri kehitysaskel teollisuudessa.
Vuosien 2008–2009 maailmanlaajuinen finanssikriisi katkaisi Suomen koneteollisuuden vauhdikkaan kasvun. Vielä kriisin päättymisen jälkeenkin alalla on kestänyt vuosia toipua. Samalla globaalin kilpailun kasvu, etenkin Aasian kasvava tuotanto, edellyttää suomalaiselta koneteollisuudelta entistä vahvempaa uusiutumiskykyä.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n työelämäprofessori Riikka Virkkunen on tutkinut valmistavan teollisuuden digitalisaatiota ja keinoja teollisuuden kehittämiseen. Hän toimii myös Factories of the Future (FoF) Public Private Partnership Boardin puheenjohtajana sekä European Factories of the Future Research Association (EFFRA) johtokunnan jäsenenä.
Suomessa on tunnetusti vahvaa ICT-osaamista, jota etenkin suuremmat koneteollisuuden alan yritykset ovat jo jossain määrin hyödyntäneet tuotannossaan. Virkkunen pitääkin suomalaisen koneteollisuuden vahvuuksina digitalisaatiota ja valmistavan teollisuuden palveluliiketoimintaa.
– Digitalisaation ja automaation lisäämisessä on kuitenkin vielä paljon potentiaalia ihan tehokkuuden nostoon, hän huomauttaa.
Palveluiden rooli valmistavassa teollisuudessa kasvaa
Tuotannon tehokkuuden nostaminen ei kuitenkaan yksinään riitä vastaamaan globaaliin kilpailuun.
– Vientituotteiden aikaansaaminen on tietysti sellainen, mikä on ratkaisevaa, Virkkunen korostaa.
Erottuakseen kilpailijoista tuotteiden tulee olla myös erityisiä, jopa parhaita alallaan. Lisäksi niihin tulee kytkeytyä palveluita, joiden merkitys onkin kasvanut merkittävästi koneteollisuuden alalla.
– Suomi on hyvä erikoistumisessa ja palveluiden kytkemisessä tuotteisiin. Ei myydä pelkkää tuotetta, vaan palvelua siihen mukaan, kertoo Virkkunen.
Hän mainitsee esimerkkinä Koneen, joka on onnistunut yhdistämään hisseihinsä jo vuosien ajan palveluliiketoimintaa, joka muodostaa nykyisin merkittävän osan yrityksen liikevaihdosta.
– Kun on se palvelu siinä kyljessä, se voi olla bisneksenä isompaa kuin varsinainen suunnittelu ja tuotanto. Lisäksi palveluliiketoiminta on vähemmän suhdanneherkkää ja näin tasapainottaa bisnestä.
Kasvavan kilpailun lisäksi koneteollisuus on myös uudenlaisten haasteiden edessä. Ilmastonmuutos ja sen myötä teollisuuden hiilidioksidipäästöt ovat nousseet viime vuosien polttavaksi keskustelunaiheeksi. Nähtäväksi jää, miten ne vaikuttavat alan yritysten toimintastrategiaan.
– Koneteollisuudessa ympäristöasiat tulevat varmasti nousemaan pidemmällä aikavälillä, toteaa Virkkunen. Hän pohtii niiden osalta esimerkiksi kiertotalouden ja muuttuvien bisnesmallien koituvan koneteollisuudelle hiilidioksidipäästöjäkin suuremmaksi haasteeksi.
– Koneteollisuudelle on olennaista se, miten bisnesmallit muuttuvat ja miten kiertotaloutta voi toteuttaa, ettei mene oma bisnes alta.
Virkkunen muotoilee kiertotalouden vaikuttavan koneteollisuudessa ainakin tuotteiden elinkaaressa – yleensä ympäristön kannalta parasta olisi valmistaa niin hyvää tuotetta, että sitä käytettäisiin mahdollisimman pitkään.
Datan jakaminen mullistaa tuotannon
Vaikka globalisaatio on kiristänyt kilpailua koneteollisuuden alalla, oikein hyödynnettynä se voi myös parantaa tuotantoverkoston kustannustehokkuutta. Virkkunen huomauttaa, että monia tuotteita ei suinkaan valmisteta alusta alkaen Suomessa, vaan komponentteja tulee maailmalta kuten Kiinasta tai vaikka Saksastakin.
– Monet tuotteet suunnitellaan Suomessa ja niistä tehdään täällä lyhytsarjavalmistus. Massavalmistus voi olla osittain täällä tai esimerkiksi Kiinassa, jossa on markkinoita.
Esimerkkinä Virkkunen mainitsee hissit. Niitä ei suinkaan kannata rahdata täältä Kiinaan asti, jos ne voidaan valmistaa joko kokonaan tai osittain paikan päällä siellä, minne ne toimitetaankin.
Toimiva tuotantoverkosto edellyttää kuitenkin entistä tehokkaampaa datan keräämistä ja jakamista tuotannon tilannetietoisuuden parantamiseksi. Mitä sekalaisempaa tuotetta, lyhyempää sarjaa ja vaihtelevia sarjakokoja valmistetaan, sitä haastavampaa tuotantoa on ohjata.
Teollisuuden digitalisoitumisessa se, miten yritys pystyy esimerkiksi kytkemään alemman tason tietojärjestelmänsä ja tuotannon ohjauksen ERP-järjestelmään, on Virkkusen mukaan kuitenkin vain yksi pieni osatekijä.
– Niitä isompi murros tulee olemaan datan ja informaation jako arvoverkostoissa eri toimijoiden kesken. Siinä voi syntyä uutta bisnestä – ja joiltain mennä bisnestä alta.
Virkkunen kertoo olennaista olevan etenkin se, miten data kulkee kone- ja komponenttitasolta tuotannon ohjaukseen, ja miten sitä jaetaan tehtaiden ja yritysten välillä.
– Ja tavat, joilla tietoa jaetaan vaikka asiakkaiden kesken ja globaalissa tuotantoverkostossa.
Investointiniukkuus ja osaamisvaje hidasteina
Varsinkaan monet pienet ja keskisuuret koneteollisuusyritykset eivät ole kuitenkaan tarttuneet vielä digitalisaation mahdollisuuksiin täysimääräisesti.
Virkkunen nostaa kotimaisen koneteollisuuden digitalisaation kompastuskiveksi etenkin investointiköyhyyden. Investointien puuttuessa uusien teknologioiden ja modernien koneiden ja laitteiden osuus tuotannossa kasvaa hitaasti.
– On kallista koneistoa, joka ei heti uusiudu ja taivu digitalisaatioon, hän toteaa.
– Ja täysin uusiin ratkaisuihin harvoilla yrityksillä on varaa. Investointikyvyttömyys on suuri haaste ja jossain määrin myös osaamisen puute.
Virkkusen mukaan koneteollisuuden alan osaaminen on Suomessa keskimäärin hyvällä tasolla. Hän näkee kuitenkin etenkin pienemmissä yrityksissä kyvyttömyyttä digitaalisiin investointeihin. Joiltain osin kyse on myös silkasta yrityskulttuurista.
– On totuttu ostamaan koneita, mutta digitaalisista työkaluista ja alustoista on vaikeampaa tietää, mihin kannattaisi investoida, mikä on takasinmaksuaika ja miten investoinnit pitäisi perustella.
Yhteistyö tutkimuksen ja kehityksen moottorina
Virkkunen arvioi yhteiskehitykseen panostamisen olevan kotimaisissa yrityksissä yleisesti ottaen hyvällä tasolla:
– Alan vahvuus on avoin ja yhteistyökykyinen innovaatioympäristö. Asioita tehdään kimpassa kilpailijoidenkin kanssa.
Edellä mainittu investointiniukkuus ja Business Finlandin – eli entisen Tekesin – myöntämän tutkimus- ja innovaatiorahoituksen väheneminen ovat hänen mukaansa kuitenkin heikentäneet kehitystä selvästi.
Yritysten kanssa keskustellessaan Virkkunen onkin törmännyt usein yritysten tarpeeseen päästä investoimaan uusiin ratkaisuihin asteittain.
– Pienissä yrityksissä digitaalisiin järjestelmiin tai vastaavaan kehitykseen haluttaisiin investoida vähän kerrallaan suuremman yksittäisen kertainvestoinnin sijaan, hän kuvailee.
Miten alan kasvulle tarpeellista kehitystä voisi sitten edistää? Virkkunen antaa tähän selkeän vastauksen: panostamalla enemmän tutkimus- ja innovaatiorahoitukseen. Hän korostaa myös yritysten välisen tutkimus- ja kehitysyhteistyön merkitystä – ja avointa yhdessä tekemisen meininkiä:
– Firmat kokeilevat yhdessä innovatiivisia teknologioita ja toimintamalleja ja levittävät sitten onnistuneita ratkaisuja omissa tuotantoverkostoissaan sekä yrityksen sisällä että yritysten kesken. Iso yritykset houkuttelevat pienemmät mukaan yhteisten tavoitteiden ja haasteiden ratkaisemiseksi ja onnistuneiden ratkaisujen monistamiseksi.
Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Pixabay