Innokas harrastaja saattaa löytää harrastustoimintansa kautta sellaisenkin markkinaraon, johon yritykset eivät ole vielä havahtuneet. Aluksi on kuitenkin mietittävä, onko palvelulle tai tuotteille todella kysyntää – onhan yritystoiminnan kuitenkin tarkoitus olla ennen kaikkea taloudellisesti kannattavaa.
Kevytyrittäjyys eri muodoissaan on ollut viime vuosina kasvussa, ja siihen ryhtymisen taustalta löytyy usein kirjava joukko erilaisia elämäntilanteita tai tavoitteita. Toisinaan myös intohimoisesta harrastuksesta voi muodostua ensin pienimuotoista yritystoimintaa, joka sitten ajan myötä paisuu ajanvietteestä sivubisnekseksi tai jopa päätoimiseksi elannoksi.
– Ero harrastus- ja liiketoiminnan välillä on se, että harrastustoiminta kuluttaa rahaa, mutta yritystoiminnan pitää tuoda rahaa. Palkkatyöllä ei kustanneta liiketoimintaa, muistuttaa yritysneuvoja Anu Lehtola Uusyrityskeskus Ensimetristä.
Ensimetri tarjoaa henkilökohtaista ja maksutonta neuvontaa, olipa sen tarpeessa sitten yritystoimintaansa aloitteleva tai nykyisen toiminnan kasvattamista visioiva yrittäjä. Yhteydenottoja tulee jonkin verran myös henkilöiltä, jotka haluavat tehdä harrastuksestaan ammatin tai yritystoimintaa jollain mittapuulla.
– Meillä käy 1 800 uutta asiakasta vuodessa. Vaikea sanoa, moniko on muuttamassa harrastustoimintaa yritystoiminnaksi, mutta kyllä niitä jokunen on.
Yrittäjä vai palkansaaja?
Harrastuksesta muodostettu yritystoiminta voi olla päätoimista tai sivutoimista riippuen siitä, mihin henkilön rahkeet ja elämäntilanne riittävät.
– Joskus sanotaan, että hyvää harrastusta ei kannata työkseen muuttaa, mutta monille se on ollut elinehto, toteaa Lehtola.
Jos vanha palkkatyö on yllättäen mennyt alta, on voinut olla jo välttämätöntä miettiä, mitä muuta voisi tehdä. Myös harrastus itsessään on saattanut synnyttää liikeidean yrittäjyyteen – tai toiminta on yksinkertaisesti kasvanut ja kehittynyt omalla painollaan. Yrittäjämäinen työnteko ylipäätään on yleistynyt Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Ilmiön yhteydessä puhutaan usein myös kevyt- tai mikroyrittäjyydestä. Monesti nuo määritelmät ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin selkeitä: esimerkiksi Tilastokeskus laskee mikroyrittäjiksi alle 10 työntekijän yritykset, eli siis valtaosan suomalaisista yrityksistä. Myös Lehtola huomauttaa, että termistö on haastavaa. Usein ei olekaan aivan itsestään selvää, luetaanko henkilö lopulta yrittäjäksi vai palkansaajaksi.
– Sehän se onkin, että kevytyrittäjyys ei ole yksiselitteinen käsite. Riippuu, miltä viranomaiselta kysyy.
Monet pienimuotoisempaa toimintaa harjoittavat esimerkiksi käyttävät laskutuskanavanaan laskutuspalveluita. Kun laskutusosuuskunta hoitaa laskutusbyrokratian, henkilön ei tarvitse välttämättä perustaa yritystä itse.
– Silloin henkilö on kuitenkin verottajan mukaan periaatteessa palkansaaja ja TE-toimiston silmissä useimmiten yrittäjä, toteaa Lehtola.
Hän lisää, että laskutuspalvelu voi olla hyvä keino testata ensin pienimuotoisesti kantaisiko liikeidea, mutta sen käyttö soveltuu paremmin palveluiden kuin tuotteiden myymiseen.
Kaiken taustalla on toiminnan kannattavuus
Uusi ura voi löytyä monenlaisten harrastusten parista: esimerkiksi innokas koiraharrastaja saattaa ryhtyä tarjoamaan koirahierontaa, tai ahkera leipuri ryhtyä myymään kakkuja. Lehtola kertoo, että nykyisin myös liikunta- ja hyvinvointipalvelut työllistävät paljon.
– On ehkä harrastettu jotain lajia ja sen kautta saatu verkostoja. Tai omaan elämäntilanteeseen on saatu apua jostain hoidosta, ja siitä tulee ajatus, että haluaa tehdä hyvää itsekin.
Toisinaan hyvä harrastustoiminta on yksinkertaisesti lähtenyt kasvamaan omalla painollaan niin, että siitä on pitänyt ryhtyä myös laskuttamaan.
– Onhan näitä, jotka ovat ryhtyneet äitiyslomalla tekemään lastenvaatteita, ja toiminta lähtee sitten paisumaan siitä, mainitsee Lehtola esimerkkinä.
Jos harrastus on intohimo, voi yrittäjyyden kautta päästä tekemään itselle mieleistä työtä. Monille on tärkeää voida myös määrätä oman työtahtinsa, ja yrittäjänä se onnistuu parhaiten. Lehtola huomauttaa, että ei kuitenkaan riitä, että yrittäjä on itse toiminnastaan innostunut, vaan myös rahaa pitäisi tulla jostain.
– Sen takia me pistämme heidät täällä melkoiseen myllytykseen. Kotiläksyjä tulee, kun aloittavalla yrittäjällä teetetään esimerkiksi liiketoimintasuunnitelma.
Liiketoimintasuunnitelmaa laatiessaan tuleva yrittäjä joutuu pohtimaan perusteellisesti mitä on myymässä, kenelle ja mihin hintaan – eli aivan yritystoiminnan perusasioita. Kun ajatukset pistää paperille ja niitä käy läpi ulkopuolisen kanssa, ne hahmottuvatkin usein paremmin kuin vain yksin päässä pyörittelemällä.
Rahoitus kuntoon – tavalla tai toisella
Lehtolan mukaan yleinen virhe on, että yritystä perustettaessa ajatellaan vain alkuinvestointeja. Moni kuvittelee selviävänsä vain hankkimalla esimerkiksi uuden tietokoneen ja unohtaa täysin käyttöpääoman rahoittamisen. Yritystoiminnan ensimmäisinä kuukausina tiedossa on kuitenkin lähinnä menoja eikä niinkään tuloja, kun yrittäjä vielä vasta etsii asiakkaita.
– Ensimmäisille kuukausille tarvitaan käyttöpääomaa, ja riippuu yrityksen kulurakenteesta ja toiminnasta, paljonko sitä tarvitaan.
Ensimetrin neuvonnassa käydään asiakkaan kanssa läpi koituuko toiminnasta maksettavaksi esimerkiksi vuokria, netti- ja puhelinkuluja tai markkinointikuluja. Lehtola muistuttaa, että jos ryhtyy päätoimiseksi yrittäjäksi, pitää huolehtia myös siitä, millä eläminen kustannetaan.
– Alkaville yrittäjille on usein vain starttirahaa saatavilla, ja toiminnan alku rahoitetaan säästöillä tai lainalla. Starttirahaa on mahdollisuus hakea, mutta se edellyttää päätoimista yrittäjyyttä.
Lehtola tarkentaa, että starttiraha on TE-toimiston myöntämä harkinnanvarainen toimeentulotuki yrittäjälle. Sillä siis turvataan yrittäjän toimeentuloa tilanteessa, jolloin hän luopuu esimerkiksi säännöllisestä kuukausipalkasta lähteäkseen yrittäjäksi.
– Starttirahalla ei ole tarkoitus rahoittaa yrityksen investointi- ja käyttöpääomatarpeita. Mitään yritystoimintaa ei voi perustaa julkisiin tukiin.
Tuotteistaminen on myynnin kulmakivi
Ennen kuin harrastus saadaan muokattua yritystoiminnaksi, on siis paljon selvittävää ja suunniteltavaa. Varsinaisen yritysidean lisäksi tulisi pohtia ainakin sitä, ketkä ovat mahdolliset asiakkaat, mikä yritysmuoto sopisi parhaiten, millainen on alan markkinatilanne ja miten palvelut ja tuotteet tuotteistetaan.
– Jos alkava yrittäjä lähtee myymään palveluja, pitäisi ne ensin tuotteistaa, jotta asiakas ymmärtää, mitä on ostamassa, tähdentää Anu Lehtola.
Esimerkiksi hierontaa tai kampaamopalvelua myytäessä asiakkaat ovat jo melko tietoisia siitä, mitä ovat ostamassa. Vieraampien palvelujen osalta pitäisi pystyä kertomaan, mikä hyöty palvelusta heille on.
– Asiakas ostaa vain hyötyä. Ei riitä, että henkilöllä on iso motivaatio lähteä yrittäjäksi, vaan toiminnalle pitää olla kysyntää.
Lehtola lisää, että mitä paremmin tuntee asiakkaiden tarpeet, sitä paremmin heille voi myös tarjota palveluita. Innokkaalla harrastajalla saattaa olla etulyöntiasema uuden palvelun tai tuotteen kehittämisessä: harrastamisen yhteydessä on jo havaittu jokin tarve, johon pitäisi vastata, ja samalla on muodostunut myös verkostoja ja jonkin verran valmista asiakaskuntaa.
– Yrityksen perustaminen on helpoin homma ja tapahtuu päivässä, mutta suunnittelu ja toiminnan kannattavuuden arvioiminen on aikaa vievin asia, hän huomauttaa.
Loppujen lopuksi yrittäjäksi ryhtyminen onkin aina rohkea veto: vaikka toiminta olisi miten hyvin suunniteltu, siinä on aina läsnä tietty epävarmuus.
– Meihin vain yhteyttä rohkeasti! Kannattaa kurkkia materiaaleja nettisivuiltamme ja varata aika, niin päästään juttusille, kannustaa Lehtola.
Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Pexels